Star Wars Nettiroolipeli

[Gauer Desan]

Dirge istui pelaamassa sabaccia muutaman muun miehen kanssa. Hän oli kuullut, että yhdellä pöydässä istuvalla miehellä olisi harvinainen droidin osa. Jonkinlainen prosessori. Dirge oli yrittänyt urkkia mieheltä tietoja prosessorista, hän toivoi sen olevan darktrooperin prosessori. Mutta hän ei tiennyt olisiko darktroopereita edes olemassa. Hän oli kuullut huhuja niistä palkkionmetsästäjiltä Coruscantissa. Vuosia sitten.

Mies jolla prosessori oli, oli nimeltään Toir. Hän oli jonkinlainen droidi keräilijä, vähän niinkuin Dirgekin. Dirge epäili, että mies huijasi sabaccissa. Mutta ei uskaltanut nostaa meteliä siitä. Mitä vähemmän kukaan Ionizerin miehistöstä herätti huomiota, sen parampi. Mutta toisaalta Dirge todella haluaisi sen prosessorin.

Muut pelaajat olivat jo lähteneet pöydästä. Dirge pelasi yksin Toiria vastaan. Dirge tiesi, että kapteeni saattaisi kutsua miehistön takaisin alukselle millä hetkellä hyvänsä. Nyt on toimittava. Dirge ajatteli.

"Kuulin yhdeltä Rodialaiselta, että sinulla olisi harvinainen droidi prosessori." Dirge sanoi Toirille. "Ehkä on, ehkä ei. Mitä se sinun maailmaasi liikuttaa." Toir vastasi. "Pistän kaikki rahani peliin, jos sinä pistät prosessorin." Dirge sanoi. Dirge tiesi, että Toir huijaa. Tämä olisi helppoa rahaa Toirille. Tai niin Dirge antoi ymmärtää. "No hyvä on sitten." Toir sanoi ja heitti prosessorin pöydälle. Dirge ei ollut aikaisemmin nähnyt samanlaista prosessoria. Se saattaisi olla darktrooperista. Hän ajatteli.

Dirge ja Toir aloittivat pelaamisen.

Jonkin ajan pelaamisen jälkeen Dirge oli reilusti häviöllä. Mutta Dirgellä oli suunnitelma. Toivottavasti hän nyt huijaa. Dirge ajatteli. Hänän koko suunnitelma perustui siihen, että Toir huijaisi. Kuka muka voisi saada Idiot's Arrayn kolmesti peräkkäin? Dirge ajatteli, ja kutsui turva miehet paikalle. Kaksi iso kokoista miestä käveli Dirgen ja Toirin pöydän luokse. "Tämä mies huijaa." Dirge sanoi ja osoitti Toiria. "Mitä ihmettä sinä selität!" Toir huusi. Samassa koko kasinon porukka kääntyi katsomaan Dirgen pöytään. Se siitä matalasta profiiliata.
"Voitko mitenkään todistaa sitä?" Toinen turva miehistä kysyi, palauttaen Dirgen tosi maailmaan ajatuksistaan. "Hänellä on Huijari hihassaan." Dirge vastasi. Dirge ei ollut nähnyt huijaria, eikä tiennyt olisiko miehellä sellaista. Mutta uskoi näin.

Turvamiehet tarkistivat Toirin ja löysivät pienen litteän laitteen Toirin hihasta. Dirge huokaisi helpotuksesta. Turvamiehet raahasivat Toirin pois. "Minä kostan sinulle. Kostan!" Toir huusi kaukaa kasinon toiselta puolelta. Todennäköisesti Toir ei selviäisi turvamiesten käsittelystä. Ja vaikka selviäisikin, Dirge olisi jo kaukana.

Dirge nappasi rahat ja prosessorin pöydältä, ja lähti kasinosta.

Pitäisikö käydä vielä baarissa? Vai lähtisinkö tutkimaan prosessoria? Dirge tuumi. Hän päätti kuitenkin käydä vielä nopeasti baarissa. Olisihan hänellä monta tylsää avaruusmatkaa aikaa tutkia prosessoria.
_________________
Ja taas yksi viesti enemmän kohti miljoonaa viestiä

[Darkening cloud]

Zurin ja Hiren näkemykset kapteeni Wenttressin olinpaikasta poikkesivat suuresti toisistaan ja calamari päätteli vähintään toisen heistä yrittävän sumuttaa häntä. Qur ei antanut sen häiritä vaan kohautti olkiaan. Hän tiesi hyvin ettei muu miehistö pitänyt hänestä joten valehtelu oli vähintäänkin luonnollista. Kapteenin olinpaikalla ei ollut niinkään väliä. Qur lähti hoitamaan kiireellisiä asioitaan. Hän täydensi Ionizerin puhdasvesi- ja muonavarastot, sekä hankki itselleen uuden makuupussin. Hoidettuaan asiansa Qur vetäytyi takaisin Ionizerille.

Päästyään alukselle hän istahti yhteysasemalleen ja otti yhteyttä eversti Donhalliin. Yhteyden muodostaminen oli jostain syystä tavallista hitaampaa, eikä Qur kyennyt vahvistamaan signaalia Rattaan tehokkailla hyperhololähettimillä, sillä keisarilliset olisivat silloin saattaneet kyetä kaappaamaan viestin. Lopulta yhteys aukesi ja eversti Donhallin kuva ilmestyi holoprojektoriin. ”Qur. Tämäpä mukava yllätys. Oletko jo selvittänyt sen datalevyn tarkoituksen?” Qur nielaisi kuuluvasti. ”Se on vielä työn alla, sir. Tällä hetkellä olemme telakoituneena Rattaaseen, Besh-Gorgonin-järjestelmässä keskireunalla”, Qur vastasi rauhallisesti. Everstin kasvoilla häivähti lievästi pettynyt ilme. ”Selvä. Mihin suuntaatte seuraavaksi?” eversti kysyi. Qur päästi hiljaisen, helpottuneen huokauksen ja hän toivoi, ettei eversti kuullut sitä. ”En tiedä. Kapteeni ei ole vielä kertonut. Hän on asemalla selvittämässä lisätietoja levystä joltakin asemalla asuvalta henkilöltä”. Eversti kohotti toista kulmaansa. ”Kapteeni ei siis itsekkään tarkkaan ottaen tiedä mitä levy sisältää?” Donhall kysyi ihmetellen. ”Jostain Kristallista on ollut puhetta, mutta kapteeni ei tiedä sen merkitystä”, Qur sanoi. Datalevy vaikutti kiinnostavan everstiä erittäin paljon. ”Lupaan selvittää sen datalevyn sisällön”, Qur lisäsi. ”Erinomaista. Qur lupaa minulle että tämä jää meidän väliseksemme asiaksi. Älä puhu miehistölle tai kapteenille tästä. Yritä selvittää datalevyn tiedot hienovaraisesti, epäilyksiä herättämättä. Tieto voi olla tärkeää Kapinaliitolle, enkä halua piraattien käyvän vainoharhaisiksi”, Donhall sanoi vakavana. ”Lupaan, sir”, Qur sanoi. ”Hyvä. Olet suoraselkäinen mies. Uskollisuutesi tullaan vielä palkitsemaan”, eversti sanoi tyytyväisenä. Yhteys katkesi ja Qur istui hetken paikallaan. Hän oli enemmän kuin tyytyväinen siihen että oli palauttanut everstin luottamuksen itseensä.

[Kissamies]

Kun Qur oli kääntänyt selkänsä kaksikolle, Zuri tökkäsi kyynerpäällään Hireä kipeästi kylkeen. "Idiootti," hän tuhahti, "pitääkö sinun aina sotkea kaikki?" Zeltron mietti hetken kapinallisen varjostamista, mutta päätti sitten luottaa täysikasvuisien älyllisen olennon kykyyn pitää huolta itsestään. Hän ei halunnut tuhlata vähää vapaa-aikaansa mon calamariin, joka oli hänenkin mittapuillaan tylsimys. Oli parempi noudattaa alkuperäistä suunnitelmaa ja katsoa, jos Hireltä voisi oppia jotain.

"Ymmärtääkseni olit juuri viemässä minut johonkin hauskaan paikkaan," hän sanoi nagaille. "Sen on parempi olla laadukas, että ehdin unohtaa viimeisimmän mokasi ennen kuin tapaan taas kapteenin."
_________________
Totj: Dyrr, cathartiedustelija | CW: Wrrlkkata (Wurlie,) wookiepalkkionmetsästäjä | GCW: Teehiit, trianiisalakuljettaja | NR: Ranik Crosstellos, langennut jedikokelas; Zuri, UT-korvetin kapteeni | NJO: Dus Ravak, pimeän puolen raivopää

[Chris Landon]

Rataksen alimmilla tasoilla, kapteeni ei ollut yhtään tyytyväinen Kreivin salonkiin.
Komeetan tähden, kapteeni kauhisteli edetessään sisälle. Paikka oli täytetty tummilla, räkeillä väreillä, pimeydellä, tekosumulla ja neon-valolla. Koko hirvityksen kruunasi leveät lavat, joilla saattoi olla enemmän kuin yksi tanko. Tämä ei ole mikään baari, kapteeni ajatteli. Tämä on strip-clubi. Hän oli odottanut jotakin törkeää, mutta tämä meni jo liian pitkälle.

"Ja täälläkö meidän kohteemme pitää majaansa?" Samaelin ääni kuului kapteenin takaa epäluuloisena. "Kyllä." Wenttres vastasi takaisin." Valitettavasti..." Paikka oli sentään tyhjä, joten hänen ei tarvinnut pelätä kenenkään pääsevän kertomaan tästä tarinaa eteenpäin. Määrätietoisesti, hän liikkui edemmäs baaria. Kuten muukin sali, tämäkin oli tyhjillään ihmisistä. Kapteeni siirtyi baarin takana olevaa ovea kohti, jonka yläpuolella paloi punainen merkki. Ennekuin hän pääsi tarpeeksi lähelle ovea, hänen tiensä tukki, ärsyttävän tutusti pukeutunut, poika.

"Hos, hos. Mihinkäs papalla on noin kova kiire?" Poika kysyi rennosti. Wenttres koki tämän loukkauksena. Vaikka hän olikin tietoinen biologisesta iästään, hän oli yrittänyt pitää itsensä nuorena.
"Etkös sinä ole liian nuori oleskelemaan tämmöisissä paikoissa, poikaseni?" Kapteeni letkautti takaisin, niin kohteliaasti kuin pystyi. Samalla hän tutki katseellaan tätä. Silminnähden ihminen, noin yli parikymmen vuotias ja pukeutunut samalla tavalla kuin eräs hänen tuntemansa nagai. Mikä eniten huvitti häntä oli pojan aseistus: hän oli tunkenut halvan DL-18 -pistoolin housuihinsa.
"Minä olen sattumoisin tämän paikan turvallisuusvastaava ja minä esitän kysymykset." Poika vastasi närkästyneenä. "Eli, mikä on bisneksenne täällä?"
"Asiani eivät kuulu teille, mutta tulin tapaamaan tämän paikan omistajaa."
"Huonompi homma, pappa." Poika viittasi oven yllä palavaan merkkivaloon. "Tuon palaessa kukaan ei saa häiritä hänen kreiviyttään."
"Sitten hänen "kreiviytensä" saa luvan tehdä tämän kerran poikkeuksen." Wenttres vastasi ja astui eteenpäin. Hänen odutustensa mukaisesti, poika pysyi hänen tiellään, mutta veti pistoolinsa esiin ja osoitti sillä kohti hänen kasvojaan.
"Valitettavasti se ei käy päinsä, vanhus. Nyt te kummatkin poistutte täältä nätisti tai poistutte täältä vähemmän nätimmin uuden reijän kanssa."
Kapteeni tuijotti tyynesti edessään olevaa pistoolin piippua. Häntä käy lähes sääliksi. Huomattavalla nopeudella, hän tarttui pojan ojennettuun ranteeseen ja väänsi tätä, kuullen pojan äännähdyksen ja kilahduksen aseen pudotessa lattialle.

"Ensiksikin, "poju"," kapteeni sanoi ja väänsi kiinni pitämänsä käden pojan selän taakse. "Seuraavan kerran kun alat uhkailemaan toisia heikkotehoisella pistoolilla, varmista edes että varmistin on poissa päältä. Vanhukseksi haukkuminen oli toinen virheesi, mistä en myöskään pitänyt." Kapteeni selitti ja väänsi pojun kättä hieman lisää, saaden tämän polvillee.
"Nyt teemme näin: Minä päästän sinut menemään ja sinä juokset kotiisi saakka, hankit kunnollisen työn ja muutat elämäsi kokonaan. Onko selvä?" Myönteiseltä kuullostanut äännähdys riitti hänelle ja päästi irti pojun kädestä. Tämä lähti kättään puristaen juoksemaan ulos salista.
Wenttres kääntyi kohtaamaan Samaelin katseen, joka tuntui virnuilevan.
"Nuoriso..." Kapteeni pudisteli päätään ja astui sisälle ovesta.

Huone, johon he astuivat, ei vaikuttanut kuuluvan ollenkaan muuhun klubiin. Enemmänkin se muistutti suureksi kasvanutta hotellin sviittiä. Huoneeseen liittyvästä oven raosta kuului kimeää kikatusta, veden läiskähdyksiä ja miehen ääntä. Kapteeni käveli rauhallisesti sohvapöydän luona olevalle juomatarjottimelle. Kääntyessään selkä oveen päin, josta kuului ääniä, hän kaatoi itselleen lasillen pullossa ollutta juomaa ja antoi Samaelille merkin. Tämä paiskasi heidän käyttämänsä oven kiinni enemmällä voimalla kuin tarpeen, luoden kuuluvan pamahduksen. Äänet toisessa huoneessa vaimenivat.

"Jorez, sinäkö siellä?" Kuului käheä miehen ääni. Hetken ajan oli hiljaista. Sitten kuului useita veden läiskähdyksiä, raskaita askelia ja lopulta ovi aukaistiin kunnolla.
"Jorez, mitä helvettiä sinä puhaat? Enkö minä kieltänyt, että minua ei saa häiritä kun..." Mies aloitti käheällä äänellään, mutta keskeytyi nähdessään kapteenin ja Samaelin. Wenttres kääntyi ympäri. Oven avannut mies oli lyhyt, lihavoitunut, kalju päästään, mutta omasi pitkät, roikkuvat mustat viikset. Tämän lisäksi hän oli pukeutunut ruskeaan kylpytakkiin. Kapteeni oli mielissään, että kaiken paitsi viimeisen osalta, hänen muistikuvansa miehestä oli pysynyt samana. Lihavan miehen katse oli ensiksi keskittynyt Samaeliin, mutta kapteenin nähdessään hänen hämmentynyt katseensa oli muuttunut pelokkaaksi.

"S-sinä!" Hän henkäisi.
"Hyvä että muistatte minut, varakrevi Zjon." Wenttres vastasi ja osoitti miestä pistoolilla, jonka oli ottanut vapaaseen käteensä. "Koska minä en ole unohtanut teitä."

Viisi minuuttia myöhemmin, kun ensiksi viisi humanoidia neitosta oli poistunut nolona kylpyhuoneesta, Tyor Zjon istui olohuoneensa sohvalla.
"Kreivi Wenttres," hän sanoi hermostuneena."Voin vakuutta teille, että minulla ei ollut mitään tekemistä sukunne pidätyksen kanssa. Olin sillä hetkellä itsekkin..."
Entinen varakreivi kuitenkin vaikeni kun kapteeni laski tyhjän lasinsa pöydälle.

"Ensiksikin kiitoksia turhasta kohteliaisuudestanne, mutta se on tällähetkellä kapteeni. Toiseksi minä voin vakuutta teille, että jos olistte jotenkin sekaantuneetkin sukuni pidätykseen, olisin kaivanut teidät jo kymmenen vuotta sitten esiin täältä." Kapteeni täytti lasinsa uudestaan.
"Sivumennen haluan sanoa kiitokseni siitä miten hyvin olette varastoineet sukuni henkilökohtaisia tavaroita."

Zjonin kasvoilla käväisi nolostuminen puna ennekuin ne palasivat takaisin valkoisiksi. Hänen olohuoneensa ja muu asuntonsa oli koristeltu samoilla taide-esineillä, jotka olivat kerran koristaneet Wenttressien kartanon huoneita. Eikä siinä olleet vielä kaikki, vaan hänen klubinsa salaisesta varastosta löytyisi vielä koko huoneellinen muuta tavaraa.

"Niin, tuotanoin..." Hän takarteli, miettien miten selittäisi sen. Hän ei kuitenkaan osannut odottaa mitä hänen vieraansa seuraavaksi sanoi.
"Pelkäsinkin aina niiden joutuneen Imperiumin käsiin, joten olen valmis unohtamaan, että ne ovat täällä. Tietenkin jos olosuhteet olisivat toiset, antaisin surmauttaa teidät Serennon lakien mukaan törkeästä varkaudesta ja petturuudesta." Wenttres heilautti viinilasiaan ja siemaisi sitä. Hän hymyili tyytyväisenä. Ainakin viini oli hyvää. Hetken aikaa oli vain hiljaista. Herra Samael seisoi vahdissa oven toisella puolella, kapteeni nautti viinin mausta ja Zjon yritti sulattaa kuulemaansa. Ehkä hän ei kuolisikaan ihan heti.

"Onnittelut varakreivi Zjon. Olette jälleen kerran tahattomasti palvelleet Wenttressien sukua."
"Tuotanoin...Kiitoksia." Zjon vastasi. Tilanne oli sen verran absurdi, että hän ei keksinyt muuta sanottavaa. Kaksi ovelta kuuluvaa koputusta, jotka näyttivät merkitsenä kapteenille jotakin, estivät häntä kuitenkin ilmaisemasta kiitoksiaan muuten.
"Se kuitenkin menneistä. Minulla on muitakin menoja tänään, joten menen suoraan asian ytimeen; tarvitsen sinulta viimeiset koodit ja niiden avaimet, joita separatistit käyttivät lähes kaksi vuosikymmentä sitten."
Zjon mietti hetken aikaa. "Mikä saa sinut kuvittelemaan, että minulla olisi ne enään jäljellä?"
Wenttres laski viinilasinsa rauhallisesti pöydälle ja otti terävän katseen sukunsa entiseen varakreiviin.
"Minulla ei ole aikaa tälläiseen. Ensiksikin te palvelitte konfederaation tiedustelussa kreivi Dookun alaisena. Toiseksi," hän sanoi ja viittasi kädellään ympärilleen." Teillä on on luontainen kyky kerätä ympärillenne kaikenlaista tärkeää. Eli ellei niitä koodeja ole sirulla, ne löytyvät kyllä teidän päästänne." Kapteeni päätti ja päästi huokaisun.
"Ellette luovuta koodeja tällä hetkellä, joudun valitettavasti käskemään ystävääni tuosta oven takaa pyytämään niiltä teiltä. Ja jos oletukseni hänen entisestä työnantajastaan ovat oikeat, ruumiistanne tai mielestänne ei tule jäämään paljoankaan jäljelle."

Varakreivin ei totisestikkaan tarvinnut miettiä. Hän ryntäsi olohuoneen päädyssä olevalle lipastolle ja alkoi penkoa sitä kuumeisesti. Pikapuolin tarvinut koodit olivat jo kapteenin kädessä.
"No sehän ei ollutkaan kovin vaikeaa." Kapteeni sanoi ja tutkiskeli käsissään olevia datakortteja. " Ja olette varma, että näissä on kaikki tarvittavat tiedot?"
"Kyllä herra kapteeni." Zjon vastasi totuudenmukaisesti, mikä tapahtui harvoin.
"Hyvä on sitten." Kapteeni vastasi ja laittoi koodit pukunsa takin sisätaskuun. Hän nousi ylös ja siemaisi viimeiset viinin jäänteet lasistaan. Lasin hän heitti harkitusti nurkkaan, jossa se räsähti tuhansiksi pieniksi paloiksi.
" Kun seuraavan kerran tapaamme, haluaisin keskustella sukuni varojen uudelleen järjestelyistä. Kehottaisin teitä olemaan poistumatta asemalta. Näkemiin, varakreivi Zjon." Hän toivotti ja poistui ovesta.
_________________
"I'm no Jedi; I'm just a guy with a lightsaber and a few questions." -Kyle Katarn.

[Kissamies]

[Kuollut. Lopetan projektin tällä kertaa tähän. Ehkä uudet kujeet joku toinen kerta.]
_________________
Totj: Dyrr, cathartiedustelija | CW: Wrrlkkata (Wurlie,) wookiepalkkionmetsästäjä | GCW: Teehiit, trianiisalakuljettaja | NR: Ranik Crosstellos, langennut jedikokelas; Zuri, UT-korvetin kapteeni | NJO: Dus Ravak, pimeän puolen raivopää